Teijon kartanon puisto on monisataavuotisen historiansa aikana käynyt läpi useita vaiheita ja muodonmuutoksia. Arvostettu se kuitenkin on ollut aina. Teijo mainitaan jo 1700-luvun puolivälissä julkaistussa akateemisessa väitöskirjassa yhtenä Suomen hienoimmista ja parhaiten hoidetuista kartanopuutarhoista.

Barokkiajalta periytyvää ranskalaisen muotopuutarhan symmetriaa ja säännönmukaisuutta noudattanut puisto muutettiin 1800-luvulla monen muun kartanopuutarhan tapaan ajan hengen mukaisesti englantilaistyyppiseksi maisemapuutarhaksi, jossa käytävät kiemurtelivat ja risteilivät vapaamuotoisesti ja istutuksien sijoittelussa geometrisia muotoja pikemminkin vältettiin. Vuonna 1920 tehdyn palauttavan restauroinnin ansiosta Teijo on kuitenkin nykyisin jälleen muotopuutarha suorine pitkine käytävineen ja symmetrisine istutuksineen.

Teijon laaksoa ympäröivät kukkulat ja korkeat kalliot ovat muodostaneet tähän suojaisaan merenlahden poukamaan meidän oloissamme poikkeuksellisen mikroilmaston, joka tarjoaa suotuisat olosuhteet esimerkiksi useille jalopuulajeille kasvaa vapaana myös ympäröivissä metsissä. Täällä, missä kasvukausi on suomalaisittain pitkä, harvinaistenkin puutarhakasvien kasvatus on ollut jo aikoinaan palkitsevaa.

Kasvuolosuhteet ovat olleet myös juuri se syy, miksi laakson rehevät lehtometsät on raivattu pelloiksi ja Teijon seutu asutettu pysyvästi jo hyvin varhaisena aikana historiassa.